Rajapinnat avoimiksi – tukipalvelut yhteiseen yhtiöön

20.12.2021

Aivan aluksi: Sote-uudistus on aivan välttämätöntä toteuttaa julkisen talouden pitkän tähtäimen kestävyyden ja kansalaisten tasa-arvoisten peruspalveluiden turvaamisen vuoksi. Samalla olisi hyvä kuitenkin varmistaa, ettei uudistukseen jäisi "valuvikoja" joiden korjaaminen jälkikäteen on hankalaa.

Yksi julkisen hallinnon helmasyntejä on ollut erilaisten vaikeasti ylitettävien rajapintojen syntyminen eri hallintoyksiköiden välille. Näitä löytyy muinaisista lääninrajoista kunta-, maakunta- ym. hallinnollisille rajoille. Joustava palvelutuotanto ja järkevien hankkeiden toteuttaminen törmää usein rajojen tuomaan byrokratiaan, eräänlaiseen "berliinin muuriin".

Nyt toteutettavassa uudistuksessa on visusti varottava samankaltaisten rakenteiden synnyttämistä hyvinvointialueiden ja kuntien välille. Se olisi turmiollista niin asukkaiden palvelutarpeiden kuin myös palvelutuotannon kustannustehokkuuden näkökulmasta.

Asiakkaat säilyvät ennallaan, samoin heidän palvelutarpeensa kuin pääosin myös henkilöstö joka näitä palveluita tuottaa. Kunnille jää edelleen kuntalaisten terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisvelvoite. Kaikkien osapuolien tulee osoittaa luovuutta rajapintoja ylittävien hyvien käytäntöjen löytämiseksi yhteisten lähipalveluidemme tuotantoon.

Todellisen haasteen uuden hallinnon rajapinnoille asettaa tukipalveluiden järjestäminen. Aiemmin sekä kunta- että sote-asiakkaille palveluja tuottaneiden kiinteistöhuollon ja ravitsemuspalveluiden henkilöstön kohtalona on työnantajatahon eriyttäminen toteutuneen työpanoksen suhteessa. Erityisesti pienissä kunnissa jo ennestään haavoittuvat yksiköt tulisi pilkkoa sote-sektorille työskentelevän henkilöstön siirtyessä hyvinvointialueiden palvelukseen. Kuntiin jäävän henkilöstön vuosiloma- ja sijaisjärjestelyt hankaloituvat ja pilkkominen voi merkitä uusia rekrytointitarpeita henkilöstön osaamistarpeiden paikkaamiseksi.

Toinen vaihtoehto on kuntien palvelutuotannon yhtiöittäminen, jota voitaisiin myydä tuleville hyvinvointialueille, kilpailutuksen kautta. Tähän hallituksen esitys on antamassa jatkoaikaa v. 2023 loppuun asti. Pienten kuntayhtiöiden pärjääminen kilpailutuksessa jää nähtäväksi.

Kolmas, ja mielestäni paras, vaihtoehto olisi hyvinvointialueiden ja kuntien yhteiset in-house-yhtiöt. Niihin osapuolet voisivat siirtää kaikki tarvittavat tukipalvelut: ravitsemus-, kiinteistö-, taloushallinto- ym. palvelut mitkä eri osapuolet näkisivät tarpeelliseksi. Kukin osapuoli voisi ostaa tarvitsemansa palvelut ko. yhtiöltä, ilman kilpailutusvelvoitetta. Henkilöstön käyttö olisi joustavaa ja erilaiset loma- ja sijaisjärjestelyt pelkästään työnjohdollisia asioita. Pienten kuntien haavoittuville yksiköille se toisi ns. leveämpiä harteita ja henkilöstölle parempaa turvaa paikallisten työpaikkojen säilymisen suhteen. Yhtiöön liittyminen olisi kunnille vapaaehtoista, kulloisenkin tarpeen mukaan. Pohjois-Karjalasta löytyy jo toimiva esimerkki, Siun-soten ja kuntien yhteinen Polkka Oy.

Kun uudet hyvinvointialueiden valtuustot aloittavat työnsä maaliskuussa olisi niillä aikaa vajaa kaksi vuotta saattaa voimaan tämä tukipalveluiden yhteisesti tuottamisen mahdollistava järjestely. Toimeen pitäisi ryhtyä pikaisesti.